Nimeni on Kevin Mombilo ja olen 18-vuotias urheilijaopiskelija. Synnyin Kongossa vuonna 1993. Asuin Kongossa 3 vuotta minkä jälkeen muutimme perheeni kanssa suomeen sisällissodan takia. Saavuimme Saloon joka sijaitsee Turun lähellä ja siitä muutimme sitten Tampereelle ja lopulta saavuimme Helsinkiin jossa vietin nuoruuteni.
Olin pienenpänä tosi ujo ja vietin suurin osa vapaa-aikani kotona telkkaria katsellen. Yhtenä päivänä äitini kyllästyi siihen, että olin joka päivä kotona enkä tehnyt muuta, kun katselin telkkaria ja pelasin pleikkaria. Silloin Äitini tajusi että tarvitsen jonkun harrastuksen, jotta voisin viettää osa ajastani muuallakin, kuin kotona. Äitini vei minut väkisin jalkapalloharrastukseen, josta en pitäny yhtään. Ajan myötä aloin pitämään siitä ja jalkapallosta tuli osa elämääni.
Jalkapallon ensiaskeleet opin kotikunnan joukkueessa nimeltään FC Kontu. Siellä pelasin jalkapalloa 4-5vuotta ja kehityin niin paljon että aloin miettimään jalkapalloa ammattilaisena. Joten rupesin harjoittelemaan hikipäässä monia päiviä putkeen ja sain kutsun PK-35 joukkueeseen, joka oli silloin tosi iso seura junioreille ja olin tosi innostunut. PK-35:ssa vietin 2 vuotta, josta joukkueen nimeksi muuttui Käpylan palloksi jostain taloudellisistä syistä, mutta meillä oli kumminkin sama porukka kasassa.
Parin hienon kauden Käpylan Pallon kanssa sain sopimuksen HJK:on organisaation kanssa, joka oli aivan mieletön juttu koska HJK on suomen paras joukkue. Pelasin siellä B- juonioreista A- junnuihin, josta nousin sitten reservijoukkueeseen. Reserveissä pelasin pari kautta, mutta en onnistunut yhtä hyvin kuin aikaisemmin ja loukkaantumiset alkoivat tulla ja vire oli vaisu. Viimeisen kauteni jälkeen halusin siirtyä muualle, koska en viihtynyt enää joukkueessa. FC Honka oli ensimmäisenä kiinnostumaan minusta, joten menin FC honkaan kuukaudeksi testeille ja sain lopulta sopimuksen.
Hyvien otteiden perusteella minut oli myös valittu nuorempana alle 15, 16 ,17 nuorten maajoukkueeseen. Pelasin siellä tosi hyvin, kunnes loukkaannuin ja sitä myötä alkoi siitä pieni muotoinen alamäki.
Raskaan polvi loukkaantumisen takia aloin epäilemään taitojani ja kykyjäni. Aloin myös miettimään onko minusta edes jalkapalloilijaksi ja pidin pienen tauon ja mietiskelin tulevaisuutta. Onneksi minulla oli isä, joka oli ylpeä minusta ja kannusti minua vaikeina hetkinä sekä kertoi minulle, kuinka paljon olen jo valmiiksi saavuttanut. Sitä myötä itseluottamukseni nousi huikeaan nousuun ja aloin taas pelaamaan ja nauttimaan jalkapallosta.
Tällä hetkellä olen toipunut loukkaantumisestani ja nautin jalkapallosta. Pelaan FC Hongassa ja olen viihtynyt joukkueessa erittäin hyvin ja tunnen itseni todella tervetulleeksi. Tuleva kausi tulee näyttämään riittävätkö paukut isompiin ympyröihin.
Kevin Mombilo 